Kaiken se kestää, vai kestääkö?

 Kaiken se kestää, vai kestääkö?


Rakkaus on helvetin mielenkiintoinen asia. Se on tunne joka saa jokaisen solusi värisemään ja tunne joka saa sinut jaksamaan ihan mitä tahansa. Se on kuitenkin myös tunne joka saa sinut pahimmassa tapauksessa romahtamaan. Oikea rakkaus on sellaista, että hyväksyy toisen juuri sellaisena kuin toinen on, mutta sen on toimittava vastavuoroisesti. Tässä nyt siis tietenkin on kyse romanttisesta rakkaudesta. Rakkaus lapsia kohtaan on aivan eri asia ja siitäkin on paljon jo tässä blogissa aiemmin kirjoitettu. Mikä siis on rakkauden resepti? Sanoisin itse, että rakkauden resepti on seuraava: palava ja intohimoinen tunne toista kohtaan, keskinäinen yhteys ja luottamus. Reseptiin voi kuulua paljon muutakin, mutta näistä kolmesta yleensä rakentuu se ydin.



Ilman intohimoista tunnetta toista kohtaan tuskin edes kiinnostuisi toisesta tai haluaisi tutustua sen paremmin ihmiseen. Tietenkin on mahdollista, että on ollut tulevan kumppaninsa kanssa ystävä jo vuosia, mutta se tunne syttyy vasta myöhemmin. Sen tunteen kuitenkin on sytyttävä, että ihmiset lähentyvät toisiaan romanttisella tavalla. Sitten tulee keskinäinen yhteys. Keskinäinen yhteys on myöskin todella tärkeä osa romanttista rakkautta. Se voi olla jokaisessa suhteessa eri näköinen, mutta sellainen on oltava. Miksi tahtoisit jakaa elämäsi sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa et tunne yhteyttä? En tarkoita yhteydellä nyt esimerkiksi yhteisiä harrastuksia tai samasta musiikista pitämistä. Nämäkin asiat tietysti voivat syventää tai muodostaa keskinäistä yhteyttä, mutta yleensä se yhteys löydetään jostakin syvemmältä. Samanlainen arvomaailma, samanlainen ajattelutapa, samanlainen huumori ja muita vastaavia asioita. Tällainen yhteys on yleensä löydettävä, että suhdetta tahtoo viedä syvemmälle. Luottamus sitoo nämä kaksi elementtiä kokonaisuudeksi ja muodostaa rakkauden reseptin. Toiseen ihmiseen on pystyttävä luottamaan, jotta suhteen voisi todellisuudessa muodostaa tasapuolisesti. 



No mitä sitten tehdään jos jokin tästä rakkauden pyhästä kolminaisuudesta kärsii? Se bloggaaja setähän kirjoitti, että tuollainen kolminaisuus vaaditaan rakkauden reseptiin. Parisuhde elää kuitenkin yleensä arjen keskellä ja arjessa vastaan voi tulla monenlaisia asioita. Väitän, että aika harvassa ovat sellaiset parisuhteet jotka eivät ole kokeneet lainkaan kolhuja. Se kolhu voi tulla mille tahansa näistä kolmesta osasta tai tietysti myös jollekin muulle parisuhteen osa-alueelle. Siitä parisuhde ja oikea romanttinen rakkaus onkin uskomaton voima tässä maailmassa. Jos molemmat tahtovat se todellakin kestää ihan mitä tahansa. Kuten joidenkin ihmisten pyhä kirja sanoo : ”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” Ymmärrän, että ihmisillä tulee suhteissaan vastaan asioita joita ei pysty antamaan anteeksi tai joita suhde ei kestä. Ymmärrän myös sen, että ihmiset pyrkivät antamaan mahdollisimman paljon anteeksi, koska haluavat tehdä kaiken sen rakkauden eteen mitä he toista kohtaan tuntevat. Jälkimmäinen vaatii kuitenkin mielestäni sen, että myös osapuoli joka on kokenut vääryyttä saa itselleen tunteen siitä, että hänkin on rakastettu.


Elämässä saattaa tulla vastaan tilanne, jossa kokee että se intohimoinen tunne parisuhteesta on kadonnut. Se toinen näyttäytyy vain sohvalla makaavana piereskelijänä tai puhelimeensa uppoutuneena laiskurina. Te toimitte yhdessä, nauratte yhdessä ja luotatte toisiinne. Te ette kuitenkaan koe enää sellaista intohimoista vetovoimaa toisianne kohtaan kuin ennen. Tämä on ihan normaalia. Sitä kutsutaan arjeksi. Intohimoisen tunteen katoamisesta ei kannata pelästyä. Pienellä työllä se on yleensä palautettavissa ja jos molemmat kuitenkin sitä tahtovat sen yleensä saa helposti rakennettua takaisin. Kokonaan ilman sitä kuitenkin on mielestäni hyvin vaikeaa pysyä parisuhteessa, vaikka ymmärrän toki että se tunne pitkässä parisuhteessa saattaa muuttaa muotoaan.



Saattaa tulla vastaan myös tilanne jossa yhteys toiseen katoaa. Teillä saattaa olla intohimoisia hetkiä ja luotatte toisiinne, mutta jokin teidän välillänne on muuttunut. Enää ei ole sellaista tunnetta sisällä,  että tietää mitä toinen haluaa ja mitä toinen joistakin asioista ajattelee. Tähän yleensä paras keino on se, että lähtee keskustelemaan asioista. Olen itse syyllistynyt monesti siihen, että pidän asioita sisälläni ja sulkeudun. Se on paha virhe ja yleensä juuri silloin se yhteys toiseen katkeaa. Yhteyden pitäminen on vastavuoroinen juttu ja siitä molemmat ovat vastuussa. Se on ihan turha vinkua kun et sinä puhu jos et myöskään itse puhu. Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä tästä asiasta. Tämäkin asia kuitenkin on sellainen, että siitä yleensä selviää puhumalla ja oikeasti avautumalla.


Luottamuksen kadottaminen onkin sitten se vakavin näistä kolmesta. Ei kuitenkaan maailmanloppu sekään jos jäljellä on tunteet ja yhteys. Toisen luottamuksen pettäminen on kuitenkin todella paha loukkaus eikä siihen tule suhtautua liian kevyesti. Jotkut ihmiset antavat helposti anteeksi, mutta se saattaa silti tehdä hallaa parisuhteelle. Vaikka toinen antaisikin anteeksi luottamuksen pettämisen ja pystyisi jatkamaan matkaa, ei välttämättä luottamuksen pettänyt ihminen pääse asiasta yli. Jos kuitenkin molemmat osapuolet tahtovat luottamuksen säröstä huolimatta jatkaa matkaa yhdessä on siihen vain yksi keino. Se helvetin puhuminen josta aina jankutan. Olen siinä mielessä melko paska tyyppi, että jankutan aina muille ihmisille siitä kuinka tärkeää on jakaa kumppaninsa kanssa kaikki asiat ja puhua ihan kaikesta. Kuitenkin itse syyllistyn nimenomaan tähän virheeseen. Älkää siis tehkö kuten minä teen vaan kuten minä sanon. Ihan vaan vinkkinä. Parisuhteenne voi sata kertaa paremmin kun olette toisillenne kaikesta avoimia. Tiedän jälleen kerran mistä puhun. Olen itse tehnyt päätöksen, että en enää pidä mitään asioita sisälläni. Olen tehnyt sitä liian kauan enkä halua enää koskaan kuormittaa sellaisella suhdettani, ihmisiä ympärilläni tai itseäni. Elämä on paljon helpompaa ja mukavampaa kun on avoin. En tietenkään nyt tarkoita tällä sitä, että kaikille pitää kertoa kaikki, mutta sille ihmiselle joka jakaa sinun kanssasi kaiken tulee sinunkin jakaa kaikki.



No kestääkö rakkaus kaikki kolhut? Mielestäni oikea rakkaus kestää ihan kaikki kolhut ja ihmiset voivat hyvinkin oppia virheistään. Me olemme kuitenkin ihmisiä ja kukaan meistä ei ole virheetön. Parisuhteet eivät kuitenkaan aina ole tasapuolisia ja jos toinen ihminen joutuu jatkuvasti kärsiväksi osapuoleksi loppuvat anteeksiantamiseen ja rakkauteen jossain vaiheessa voimavarat. Rakkaus on tunteiden ja tahtojen taistoa. Kestäminen riippuu hyvin pitkälti siitä kuinka paljon tunnetta ja tahtoa kolhujen jälkeen on jäljellä. Jokaisessa suhteessa ja rakkauden tunteessa on omat kipurajansa minkä jälkeen tunnetta ja tahtoa ei vain enää yksinkertaisesti ole jäljellä. En suosittele koettelemaan niitä rajoja. Se käy todella raskaaksi molemmille osapuolille. Jos teet virheitä niin opi niistä ja jos toinen osapuoli tekee virheitä pyri ymmärtämään ja antamaan anteeksi. Älä kuitenkaan ole se ihminen joka pitää toista itsestäänselvyytenä ja vain käyttää toista ovimattona. Älä myöskään ole se ihminen, joka antaa kaiken tapahtua ja kestää ihan kaiken mahdollisen. Jos kuitenkin rakastatte ihan todella toisianne ja tahtotila on kaikesta huolimatta korkealla: on kaikki mahdollista korjata keskustelulla ja yhteisellä ajalla. Liian aikaisin ei koskaan tule luovuttaa, mutta liian pitkään ei tule jaksaakaan. Jokainen meistä tietää omat kipurajansa ja omat voimavaransa. Pysykää onnellisina!


-Iskä

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ero vauvavuoden aikana

Rakastuin toiseen!

Tervetuloa meidän blogiin!