Kymmenen päivää riemua, kiukkua ja rakkautta

Olemme viettäneet viimeiset kymmenen päivää kaikki yhdessä kesälomaa. Herra J tuli Kankaanpäästä jälleen pidemmälle pätkälle Iskän ja perheen riemuksi seuraksemme ja herra M oli vielä kesälomalla, äiti mammalomalla ja allekirjoittaneella itsellään on meneillään kesäloma. Saimme siis viettää pitkästä aikaa oikein kunnolla aikaa koko viiden hengen porukalla. Nyt todellisesti olimme kaksi ja kolme. Tämä teksti on vain pieni sukellus meidän pieneen yhteiseen lomaamme. Eli ihan perus kevyttä kuulumisten kerrontaa näin välillä. Meillä oli valmiiksi suunniteltuna ohjelmaa ja aika todella meni kuin siivillä. Matkan varrelle mahtui monta riemuisaa hetkeä, uusia kokemuksia lapsille ja tietenkin myös meidän pojat tuntien hampaiden kiristelyä, kiukuttelua ja itkua. Itse kuitenkin olin todella onnellinen kun sain kolmannen poikani seuraksemme pitkäksi aikaa ja myös pojat olivat suurimman osan ajasta todella innoissaan toisistaan. Onhan se kiva kun on jatkuvasti leikkikaveri kotona ja voi vain lähteä ulos kaverin kanssa temmeltämään. 



Tein viimeisen työpäiväni ennen loman alkua 30.päivä heinäkuuta perjantaina ja siitä lähdin suoraan ajamaan Kankaanpäähän noutamaan J:tä. Ajelimme hänen kanssaan Tampereelle ja siitä pitkään odotettu lomamme vihdoinkin alkoi. Lauantaille meillä oli varattuna liput poikien suosikkikohteeseen eli hopeanuolen nokka suuntasi kohti Leo’s leikkimaata. Se on kyllä paikka, jossa ainakin meidän lapset viihtyvät joka kerta. Tietenkin kun on meidän pojistamme kyse, vaikka olisi kuinka kivaa voi aina mielensä pahoittaa jostakin. Jos vaikka toinen onnistuu kiipeämään johonkin mihin toinen ei pysty, niin siitähän tietysti voi mielensä pahoittaa ja alkaa mököttämään. Onneksi meidän vanhempien tsemppaus puhe levelit alkavat olemaan maksimissa, joten näistä selvitään nykyään melko helposti, jotta hauskanpito voi jatkua. Lauantaina lähdimme vielä miesten kesken leikkipuistoon, jotta meidän ihmenaisemme pääsi irti siivousvimmansa kanssa kotona. Siellä taas saivat pölypallot ja paskavaipat kyytiä, kun tuo elämäni rakkaus purki patoutumansa imuriin ja moppiin. Lauantaina meillä on myös aina saunavuoro, joten ilta päättyi saunomiseen ja pieneen herkutteluun sen jälkeen.




Sunnuntaina lähdimme rakkaani lempiharrastuksen pariin eli kirppiskierrokselle. Tuolta kierrokselta herra J löysi itselleen uuden kauden hittilelun Popitin. Eli siis kumisen lärpäkkeen, josta voi painella nappeja toiselle puolelle ja sitten taas toiselle puolelle. Mielestäni aivan turha ja älytön lärpäke, kuten fidget spinner, mutta ilmeisesti vaahtosammutin kansaan nämä uppoavat, koska herra J:lläkin on näitä jo neljä ja uusia vain tekisi aina mieli. Herra M:än kanssa teimme sopimuksen että annan hänelle viisi euroa rahaa, koska hän ei löytänyt tältä kierrokselta itselleen mitään. Kuinkakohan paljon sitä lompakko alkaa kevenemään kun jätkät tuosta vielä muutaman vuoden vanhenevat. 



Maanantaina meillä oli valmiina liput Tuuriin miljoonativoliin. Äiti hieman järkyttyi kun kuuli, että matka Tuuriin Tesomalta kestääkin kauemmin kuin tunnin. Hän oli kuullut radiomainoksen: ”Tampereelta tunti Tuuriin” ja oli niellyt sen kyseenalaistamatta. Aina pitäisi muistaa, että kauppamiehet kusettavat aina. Järkytyksestä kuitenkin selvittiin ja matkakin meni yllättävän kivuttomasti. Heti siis sen jälkeen, kun olimme palanneet Ylöjärveltä takaisin kotiin, koska Miljoonativolin liput olivat jääneet keittiön kaappiin. Kuljettajana menomatkalla ollut Äiti saattoi päästää muutaman painokelvottoman sanan U-käännöksen aikana, mutta mitäpä pienistä, kun ei ne pienetkään meistä. Meidän onnemme ei näyttänyt vahvalta, koska matkalla Tuuriin alkoi satamaan koko taivaan täydeltä. Pojilla alkoi hymy hieman hyytymään, kun he tajusivat että tivoliin ei välttämättä päästäisikään. Vauvan kanssa vesisateessa seisoskelu kun ei oikein vanhempia houkuttanut. Päätimme kuitenkin mennä ensimmäisenä syömään, sitten kiertää kaupan ja katsoa keliä sitten sen jälkeen. Vesa’s Burgerista mätöt vedettyämme lähdimme kiertelemään tuota pikkuista kyläkauppaa. Kyläkaupasta tarttuikin matkaan kaikenmoista ja Instagramiamme seuraavat ovatkin sieltä varmasti nähneet mitä mukaan tarttui. 



Ulkona ilma ei kuitenkaan kierroksen jälkeen näyttänyt vieläkään erityisen houkuttelevalta, joten liput tivoliin jäivät käyttämättä. Onneksemme kaupalla oli aivan mahtava sisäleikkipaikka, jossa pojat pääsivät temmeltämään ja paha mieli väistyi täysin tieltä. Leikkipaikka oli ilmainen ja todella suuri siihen nähden, että se oli kuitenkin vain kaupan sisällä oleva maksuton paikka. Se oli kuin Hop Lop pienoiskoossa ja sieltä löytyi myös paikka missä meidän pikkumiehemmekin pääsi testailemaan eri väristen pallomeren pallojen makuja. Leikkien jälkeen vielä otimme herkkujäätelöt Spice Icestä ja kaikki lähtivät kotimatkalle hyvin mielin. Pojat uusien lelujensa kanssa ja vanhemmat kivojen kauppahankintojen kanssa. Pitkät automatkat menivät melko mukavasti, koska pojat saivat katsella/pelailla puhelimillaan matkat. Monesti kiroan sitä, että jätkät haluavat puhelimillaan pelailla, mutta kyllä nuo pitkät automatkat ovat ehdottomasti helpompia kun antaa kavereille Samsungit käteen. Minusta saa ajatella, että olen laiska isä kun en koko matkaksi keksi lapsilleni leikkejä, mutta seison valintani takana. Jos en puhelinta heille tuon matkan ajaksi antaisi alkaisi aikalailla tunnelma pienessä autossa tiivistymään.



Tiistaina päivämme alkoi matkalla Ylöjärvelle kauppakeskus Eloon, jossa pojat temmelsivät sisäleikkipaikalla minun kanssani ja Äiti kävi lastenkirppiksellä ja muilla ostoksilla. Tuolloin myös tein päätöksen että lähdemme koko porukalla uimahalliin polskuttelemaan. Tämä paljastui myöhemmin virheeksi, mutta sitä en tuolloin vielä tiennyt. Uimahalli on myös toinen sellainen paikka, jossa lapsemme aina viihtyvät. Niin oli myös tällä kertaa ja tällä kertaa mukaan matkaan pääsi myös pikkuisemme. Hänen ensimmäinen uimahalli kertansa meni kivasti ja vesileikkien riemua oli kaikilla lapsilla. 



Keskiviikkona meillä oli varattuna liput Hopealinjoille Viikinsaaren risteilylle. Tuonne mukaan lähtivät myös minun äitini ja hänen miehensä, jotka tulivat seuraksemme Kankaanpäästä. Ennen risteilyä kävimme herkuttelemassa Ratinan Pancho Villassa aina niin maukkailla burgereilla ja pääsi myös Herra M ajelemaan Ratinassa sähköautolla. J jätti leikin väliin, koska häntä pelotti tuo hurja 5km/h vauhti, ehkä hän oli realistinen omien ajokykyjensä suhteen. Kukaan meidän lapsistamme ei ole vielä ollut minkäänlaisella laivalla elämänsä aikana, joten kaikki pääsivät nyt myös kokemaan tuon kokemuksen. Minähän olin koko ajan puhunut pojille laivasta, mutta eihän tuo Hopealinjojen paatti nyt ihan varsinaisesti mikään laiva ole, mutta riittävän lähellä kuitenkin. Matkalla oli paljon muitakin ihmisiä ja kyllä pojat selvästi olivat innoissaan kannella istuskellessa ja järvelle katsellessa. Matka saareen kesti noin 20minuuttia ja tietenkin koska olemme olleet kaikessa niin onnekkaita niin nyt pääsimme nauttimaan Viikinsaaressa tapahtuvista Saari Helvetin valmisteluista. Lavakaupalla lonkeroita ja kaljoja oli siellä sun täällä, kaiuttimia ja lavasteita pystytettiin. Metalliaitoja kasailtiin ynnä kaikkea muuta tunnelmaa nostattavaa. Saaren leikkipuistoon päästessämme huomasimme, että pikkuisemme tutti oli tippunut matkalla. Ei auttanut muu kuin lähteä kulkemaan takaisin samaa reittiä jota olimme kulkeneet. Eihän sitä tuttia tietenkään mistään löytynyt, mutta päästessämme takaisin leikkipuistoon löytyi se tutti sieltä. Saimme mukavasti siinä sitten pienen jumpan kun ei oltu oikein vielä hirveämmin päästy kävelemään ennen sitä (lue: pakarat pinkeänä kipitetty koko helvetin päivä). 





Torstaina sitten huomasimme J:n ja N:n flunssaisuuden. Pojat olivat ilmeisesti jo keskiviikkona olleet pikku flunssassa, mutta torstaina sen jo sitten huomasi toden teolla. Loppuloma menikin sitten hyvin pitkälti sisätiloissa, koska emme halunneet riskeerata poikien eskarin ja koulun aloittamista emmekä tietenkään tartuttaa ketään muuta. Kotona herkuteltiin, katseltiin televisioita, pelailtiin puhelimilla ja pleikkarilla, sekä tietysti kinasteltiin koska koko konkkaronkka oli ahdistettuna neljän seinän sisälle ja minä ainakin olen todella vittumainen ihminen, joten en yhtään ihmettele jos minua ei jaksa katsella kokonaisia päiviä. Tuo koko porukan yhteinen loma on nyt ohi ja se oli mahtava, mutta oma kesälomani jatkuu vielä kaksi viikkoa. Pääsen saattelemaan herra M:än koulutielle huomenna ja herra J aloittaa Kankaanpäässä oman esikoulutiensä. Vietämme myös syntymäpäiviä rakkaani kanssa tällä viikolla. Itseasiassa tänään on rakkaani syntymäpäivä ja hän saa syntymäpäivälahjakseen kauan halutun tatuoinnin olkaansa ja minä itse sain tänään jo ennakkoon uuden puhelimen. Itsekin pääsen hieman uutta leimaa ottamaan tulevalla viikolla ihooni. Niistä ehkä myöhemmin lisää ja ollaanhan tässä aloittamassa myös herra M:än kanssa yhteistä harrastusta, joten kyllä tässä perheessä taas tapahtumaa on luvassa lähiaikoina. 


Nyt tarkoitus olisi lomailla rauhassa kaksi viikkoa ja nauttia myös ystävien seurasta, sekä yrittää olla vähemmän vittumainen rakkaalleni, jotta en joutuisi tyynyyn tukahdutetuksi. Olen huomannut itsestäni, että neljän seinän sisällä kaikki ärsyttävät piirteeni tulevat huomattavasti helpommin esiin, joten ehkä tässä lomalla voisi myös kehittää itseään ja saada sitä pissaa valumaan pois sieltä päästä. Edes desin verran.


-Iskä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ero vauvavuoden aikana

Tervetuloa meidän blogiin!

Rakastuin toiseen!