Koska voi tehdä lapsia?

Ihmisillä varsinkin vanhemmilla sellaisilla on tapana sanoa nuoremmalle polvelle, että lapsien syntymä tappaa nuoruuden ja monesti varsinkin tämä vanhempi polvi pelottelee lapsien hankinnalla. Kertovat siitä kuinka mitään ei voi enää tehdä sen jälkeen kun lapset ovat syntyneet ja kaikki harrastukset ja kaverisuhteet kärsivät lapsen syntymän myötä. En itse henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi joillakin ihmisillä on tarve kertoa kauhean negatiiviseen sävyyn siitä miten lapsen syntymä muuttaa elämää. Uskoisin ainakin, että hyvin suuri osa lasta yrittävistä / odottavista henkilöistä on kuitenkin jo miettinyt asiaa. Kuten olen jo aikaisemmissa teksteissäni kertonut niin ne lapset tosiaan eivät saa alkuaan aivan yllättäen. Vahinkoja tietysti sattuu mahdollisen ehkäisyn pettämisen myötä, mutta se nyt tietysti on asia erikseen ja jokainen toimii silloin miten itse kokee parhaimmaksi. Suurin osa lapsista kun kuitenkin saa alkunsa ihan perinteisen yhdynnän kautta, niin kyllä siinä normaalin aivotoiminnan omaavilla ihmisillä on oltava ajatus siitä, että mahdollinen hedelmöittyminen on odotettavissa jos ehkäisyä ei käytetä. 




Ihmiset jotka lapsia tahtovat hankkia ovat varmasti miettineet miten elämä tulee muuttumaan lapsen myötä ja ovat pohtineet sopiiko lapsen hankinta heidän elämäntilanteeseensa. Kun Irmeli ja Tauno 65-vuotta tulevat kertomaan kuinka Irmeli oli vuonna nakki ja napa istunut yksin takan edessä kolme kuukautta vauvan kanssa ja itkenyt niin se ei todellakaan vastaa nykyaikaista lasten kasvatuksen mallia. Vuonna banaani Taunon tehdessä rautatietä Inarissa ja Irmelin itkiessä vauva sylissä punaisessa torpassa korvessa pienellä rahalla sinnitellen olisivat Tauno ja Irmeli voineet itse miettiä kannattaako niillä pissavehkeillä leikkiä ilman possun suolta. Ymmärrän että tuossa tilanteessa vituttaa ja ahdistaa, mutta kun lasten hankinnan ei tarvitse olla tuollaista. Mekään emme kylve rahassa, mutta normaalin duunarin palkka ja äidille maksettavat äitiysrahat riittävät vallan mainiosti meidän perheemme pyörittämiseen. Työaika kahdeksasta neljään tarjoaa mahdollisuuden siihen, että olen riittävästi lasten elämässä ja pystyn hieman tasapainottamaan äidin taakkaa. Jos elämäntilanne on hektinen ja aikaa ei meinaa riittää omienkaan asioidensa hoitamiseen silloin kannattaa miettiä, että onko se lasten hankinta oikeasti järkevää siihen elämäntilanteeseen.




Minun mielestäni tuo lasten hankinnalla pelottelu on typerää ja saa monet nuoret vanhemmat pelkäämään ja jännittämään aivan turhaan. Jos lasten hankinta on suunniteltu mitään pelättävää ei todellakaan ole. Vaikka lastenhankinta ei olisikaan suunniteltua, mutta päätös lapsen pitämisestä on tehty ei silloinkaan kannata turhaan pelätä. Vanhemmuuteen kasvaa sisään ja valtio tarjoaa riittävästi tukea ja turvaa selviytymiseen. Tietenkin lapsen tulo elämään muuttaa tiettyjä asioita, mutta jos niihin on varautunut ja tiedostaa tulevan elämänmuutoksen se ei tule olemaan mikään valtava shokki. Lapsen syntymän myötä et tietenkään enää ole niin vapaa lähtemään ja tekemään asioita, mutta ei se todellakaan mikään elämän loppu ole. Enemmänkin itse sanoisin, että se on toisen aukeaman avaaminen elämässä. Lapsen syntymä ei todellakaan ole maailman loppu. Itse henkilökohtaisesti en ole luopunut mistään tärkeästä elämässäni lasten syntymän myötä, mutta tiedostan toki että joidenkin harrastusten jatkaminen lasten syntymän jälkeen saattaa olla haasteellista, mutta silloin on vain käytettävä mielikuvitusta ja vanhempien on oltava valmiita joustamaan asioista.




Tietysti myös tukiverkostolla on suuri merkitys tuoreen perheen elämässä. Jos tukiverkkoa ei ole voi elämä olla paljon haasteellisempaa, mutta silloin vanhempien keskinäinen tuki on todella tärkeää ja kumppanin tarpeiden tiedostaminen. Vastuun tasapainoisesti jakaminen kaikista perheen asioista on elämässä onnistumisen a ja o. Jos perheen perustaminen on se mitä olet päättänyt tehdä elämässäsi älä anna Taunon ja Irmelin pilata unelmaasi vaan mene sitä kohti. Jos taas et koskaan halua tehdä omia lapsia ja se on oma päätöksesi, se on myös täysin ymmärrettävää ja oikein. Pääasia on kuitenkin aina tehdä se mitä itse haluaa, eikä välittää muiden mielipiteistä. Lapsen syntymä ei tapa nuoruutta eikä tee sinusta sen vanhempaa tai nuorempaa kuin olet. Vastuuntuntoa se toki kasvattaa, mutta se on vain luonnollista ja niin kuuluu asioiden ollakin. Itse harrastan vieläkin videopelaamista, vaikka olen lähes kolmekymppinen ja teen sitä vieläpä lasteni äidin kanssa, joten olemme varmaan ihan lapsia vanhemmiksi vielä Taunon ja Irmelin mielestä. Pitkiin pyörälenkkeihin joka viikko ei tietenkään ole aikaa, mutta työmatkojen kulkeminen pyörällä pitää harrastusta yllä. Lukeminen ja kirjoittaminen onnistuu silti hyvin, vaikka asunnossa lapsia viliseekin. Kaikki on ihan vain omasta tahtotilasta kiinni. 




Yksinhuoltajat ovat sitten tietysti asia erikseen. Heidän jaksamisestaan en osaa sanoa koska en sellainen ole itse koskaan ollut, mutta luulen että heillä on supervoimia tai he ovat yli-ihmisiä. He jotenkin pystyvät hoitamaan kaiken yksin ja en voi itse sanoa mitään muuta kuin ylistys sanoja ihmisiä kohtaan, jotka tähän pystyvät. Oli kyse sitten omasta tahdosta olla yksinhuoltaja, tai elämän siihen ajaneesta tapahtumasta: Olette uskomattomia voimapesiä ja kunnioitukseni jokaista yksinhuoltaja vanhempaa kohtaan nousee korkealle. En tiedä pystyisinkö itse samaan, mutta hienoa että on ihmisiä jotka näyttävät kaiken olevan mahdollista!

Kiteytettynä siis: Maailma on täynnä mielensä pahoittajia ja arvostelijoita. On ihmisiä, jotka tietävät kaiken paremmin kuin sinä ja ovat täydellisiä vastuullisia vanhempia, jotka eivät lasten syntymisen jälkeen harrastaneet mitään, eivät syöneet mitään ja kantoivat lapset lumisateessa ylämäkeen reppuselässä kouluun hiihtäen. Älä välitä Taunosta ja Irmelistä. Tee juuri niin kuin itse tahdot ja näytä maailmalle että juuri sinä pystyt, jaksat ja olet maailman paras vanhempi lapsillesi.

-Iskä

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ero vauvavuoden aikana

Rakastuin toiseen!

Tervetuloa meidän blogiin!